edelliset elämät atlantis
Henkinen polku

Edelliset elämät – kun muistot palaavat pintaan

Edelliset elämät kiehtovat monia. Niiden muistaminen ei kuitenkaan ole niin kiehtovaa, ihanaa ja jännää kuin voisi ensin kuvitella. Tai onhan se. Onhan se ihanaa, koska siellä on koettu vaikka mitä kutkuttelevaa, voi mitä romansseja, kiellettyjä, sallittuja, ystävyyksiä, rakkautta. (Ja useimmat niistä samojen henkilöiden kanssa, kuin tässäkin olemisessa!) Onhan se.

Mutta kun edellisten elämien muistot alkavat yksitellen kivuta ylös kohti tajuntaa, nousee sieltä myös paljon koettuja kipuja. Kuolemia. Menetyksiä. Onhan niitä riittävästi tällaisessa yhdessäkin olemisessa, jossa elämme melko turvallista ja suojattua elämää noin keskimäärin. Ja jos menetyksiä ja suruja riittää tässäkin elämässä, niin entä kun ne ovat menneessä olleet vielä suurempia ja vahvempia. Niiden muistaminen, usein tunteiden siivittämänä, on rankkaa.

Joskus koetut tuskat ovat olleet niin vahvoja, ettei meillä kyseisessä elämässä ole riittänyt tietotaito käsitellä niitä millään lailla. Usein aikakaan ei riittänyt. Sen tajuaminen, että kuolee kohta, voi olla valtava shokki, ja sitten elämä jo pättyykin. Mutta tietoisuus ei pääty. Se ei pääty koskaan.

Ja vaikka myöhemmin palaamme uuteen kehoon ja aloitamme nollasta, on silti kaikki koettu mukanamme. Hiljaisesti sisällämme kultaisena keränä. Se selittää lahjat ja kyvyt, jotka joillain aukeavat kuin itsestään. Fyysinen aluksemme ei selitä siitä edes osaa. Kenenkään fysiikka ei ole niin edistyksellinen, että se itsessään osaisi säveltää sinfonian neljävuotiaana, kuten Mozart teki. Kyllä sen kaiken takana on valmiiksi hiottu ja musikaalinen sielu. Sielu, jonka kieli on musiikki.

Kun se vain pääsee kehoon, joka oppii vihdoin toimimaan, se alkaa kukkia ja loistaa saman tien. (Ja näinhän oikeasti teemme me kaikki, kun se vain huomattaisiin ja kun vain itsemmekin sen havaitsisimme ja alkaisimme omia lahjojamme jalostaa.)

edelliset elämät talo

Edelliset elämät ja rakkaat

Vahvimmin menneestä olen muistanut sen, keitä rakastan. Side ei todellakaan ole sattumanvarainen, vaan toistuva, syvenevä. Toisin sanottuna, jos emme olisi kohdanneet baarissa päivänä x, se olisi tapahtunut silti. Oman ihmisesi sinä vain tunnistat. Ja hän sinut, ymmärtämättä sitä itsekään.

Toisaalta inkarnoidumme oppiaksemme eikä sen aina kuulukaan olla helppoa, edes rakkauden. Se että rakastaa jotakuta ei tarkoita, etteikö tuo suhde voisi olla haastava, ja usein haasteet nivoutuvat menneeseen, jo koettuun. Johonkin, joka on jäänyt vielä vaivaamaan.

Kun jonkun kanssa on edellisessä elämässä ollut vaikeaa, se päätetään ottaa uusiksi, jotta jotain voisi puhdistua. Jotta jotain voisi muuttua meissä itsessämme ja kokemusmaailmassamme. Emme siis todella ole täällä parantamassa vain lapsuushaavojamme, valitettavasti.

Sanon valitettavasti, koska integroitavaa muistoa ja traumaa voi pukata paljon. Kuitenkin usein yksi kerrallaan tai omien voimavarojen puitteissa. Toisaalta tämä ymmärrys myös huojentaa ja selittää niin paljon. Et ole tehnyt mitään väärää! Olet tiettyjen haasteiden edessä tänään, koska olet valmis kehittymään, kasvamaan. Jatkamaan tietäsi eteenpäin vapaana vanhasta toistuvasta, jota karmaksikin sanotaan. Sinusta on siihen.

Jokin suurempi muutos on kovaa vauhtia tapahtumassa. Olemme kollektiivisesti valmiita puhdistumaan menneen painolastista tavalla, joka ei koskaan aiemmin ole (ainakaan täällä, nykyisellään) ollut mahdollista. Se voi tuntua miltei rangaistukselta, mutta todellisuudessa se on vapautus. Ovi sellaiseen hyvinvointiin, jota emme vielä muista olevan. Kaikki on energiaa ja tietyt asiat ovat vetäneet meitä alaspäin hyvin pitkään. Sen ei tarvitse olla ikuista. Eikä se ole.

edelliset elämät kukko

Lapset ja rakkaus

Minulle kauheimmat muistot edellisistä olemisista liittyvät lapsiin. Rakkaus lapseen on jotain käsittämättömän suurta, ja siihen liittyvä menetys tuntuu jopa pahemmalta kuin oma kuolema. Kaikesta on kuitenkin aina selvitty, tavalla tai toisella. Elämä on raadollista ja lohdullista. Virtaa kuin kevätpuro tuhoavan talven jälkeen. Hyvät kokemukset korvaavat huonot. Eikä mitään todellisuudessa voi menettää. Se on hetkellinen illuusio, joka viimeistään kuoltuamme rikkoutuu.

Ja kun miettii, jotenkin me kaikki olemme selvinneet, kansana, ihmiskuntana. Vaikeiden aikojen jälkeen olemme tässä yhä ja moni asia on paremmin kuin koskaan ennen. Mutta nyt meidän on kiistämättä aika mennä reilu askel eteenpäin kohti valoa. Meillä on laitteet ja tietotaito, käytetään niitä uudistukseen ja hyvään työhön, ihmisoikestyöhön, eläinoikeustyöhön, mihin vaan parantavaan ja nostattavaan.

Ja ennenkaikkea, pyritään voimaan itse hyvin, sillä siitä kaikki lähtee ja syntyy. Ja se pelkästään riittää. Kun voit hyvin, alat kukkia ja voit vaan ihastella vierestä, minne nuo sinun kukkasesi laskeutuvatkaan. Ei tarvitse olla mitään enempää kuin on.

Välitetään itsestämme niin yleinen välittäminen kasvaa. Hyvinvointi. Harmonia.

Edelliset elämät kiehtovat ihmisiä toisinaan siksi, että he oppisivat tuntemaan oman itsensä ja suuremman potentiaalinsa. Varmaa on kuitenkin, ettei edellisiä elämiä siihen hommaan tarvita. Suorin reitti Sinuun on pysähtyminen ja yhteys omaan itseesi. Sieltä nousee kaikki, myös eletyt muistot, mikäli ja aina kun se on tärkeää.

Erittäin ihanaa Joulua Sinulle! ❤️

edelliset elämät

Energiahoito ja katselmus

Facebookista minut löytää harvakseltaan

Saatat myös pitää...