Kerran minä säikähdin
Ja tuon säikähdyksen lonkerot kasvoivat pitkiksi säikeiksi
Niissä oli pienet kengät, mustat saapikkaat
Säikähdin suuresti, ja kuitenkin sillä tapaa etten myöhemmin meinannut sitä muistaa
Mutta tuo säikähdys minussa
Jatkoi kulkuaan
Pienin, pitkin jaloin
Säikähdytti siellä täällä, kavensi elämääni
Kunnes koin sen vastatunteen, kumoavan lääkkeen
Kiitollisuuden ja ymmärryksen siitä, mikä on totta nyt (ei siis menetetty!)
Eikä minkään lattean tunteen, vaan sellainen missä itken onnesta
Ja kun se toistui
Ja toistui
Oivalsin etten sittenkään ollut menettänyt mitään (vaikka siltä voisi näyttää)
Ainoastaan luulin niin
Ainoastaan säikähdin
Flowwolf facebookissa
